20,99 €
inkl. MwSt.

Versandfertig in über 4 Wochen
payback
10 °P sammeln
  • Gebundenes Buch

Päiväkirjassani pyrin pysäyttämään elämäni hetkiä. Kuka ja mikä olen ollut? En uskonut oikein itseeni ja yritin vain joka kirkas päivä todistaa itselleni ja tietenkin toisille, että vastaan toiveisiin: olen aikuinen, olen mies, olen näyttelijä, olen isä, olen todellakin ollut puolueenjäsen, olen hyvä varaministeri, sitten laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen toiminnanjohtaja, ensimmäinen Karjalan kulttuurisäätiömme toiminnanjohtaja ja varapuheenjohtaja, ensimmäinen Petroskoi-Kalevala Lions Clubin presidentti ja nyt yritän todistaa, että olen Suomelle hyvin tarpeellinen paluumuuttaja!

Produktbeschreibung
Päiväkirjassani pyrin pysäyttämään elämäni hetkiä. Kuka ja mikä olen ollut? En uskonut oikein itseeni ja yritin vain joka kirkas päivä todistaa itselleni ja tietenkin toisille, että vastaan toiveisiin: olen aikuinen, olen mies, olen näyttelijä, olen isä, olen todellakin ollut puolueenjäsen, olen hyvä varaministeri, sitten laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen toiminnanjohtaja, ensimmäinen Karjalan kulttuurisäätiömme toiminnanjohtaja ja varapuheenjohtaja, ensimmäinen Petroskoi-Kalevala Lions Clubin presidentti ja nyt yritän todistaa, että olen Suomelle hyvin tarpeellinen paluumuuttaja!
Autorenporträt
William Hall kouluttautui aluksi välskäriksi ja toimi lääkärin apulaisena Pitkärannan epidemiologisen terveysaseman lääkärin apulaisena 1950-1952. Sen jälkeen alkoi teatteriura. Ensinnä Leningradin teatterikorkeakoulu, ja heti valmistumisen jälkeen 1957 näyttelijän pesti Neuvosto-Karjalan valtiollisessa suomalaisessa teatterissa. 1972 tuli nimitys Neuvostoliiton kommunistipuolueen aluekomitean kulttuuriosaston työntekijäksi ja edelleen uusi nimitys 1974 Neuvosto-Karjalan varakulttuuriministeriksi. 1979 hänestä tuli Neuvosto-Karjalan valtiollisen "Kantele" -tanssi- ja lauluyhtyeen johtaja; 1987 siirto takaisin suomalaiseen teatteriin ja 1988 uusi työ Neuvostoliiton Karjalan kulttuurisäätiön varapuheenjohtajaksi eili toimnnanjohtajaksi, josta hän jäi eläkkeelle 1992, mutta jatkoi kuitenkin Valtiollisessa kansallisteatterissa 1993-1996. Sen jälkeen hän siirtyi paluumuuttajana Suomeen, koska halusi elää loppuelämänsä suomenkielisessä ympäristössä.