22,99 €
inkl. MwSt.

Versandfertig in 1-2 Wochen
payback
11 °P sammeln
  • Gebundenes Buch

Surusta on kirjoitettu monta tarinaa, tämä on yksi niistä. Äidin puhetta pojalleen - olemassaolon täyttymykselle ja sen tarkoitukselle. Lapsen menetystä ei voi selittää ulkopuoliselle, ei analysoida, ei työstää pois. Kuin maahan iskeytyvä meteoriitti, joka tuhoaa hetkessä kaiken elämän. Elämän, josta on luovuttava, mutta jota kuitenkin on pakko jatkaa. Maailmassa, joka on muuttunut vieraaksi. Tankamuotoiset runot syntyivät aikana, kun kaikesta oli kulunut jo muutama vuosi; herkeämätön sisäinen kipu etsi ulospääsyä, kanavaa. Runojen alkulähde on jossakin kahden maailman välimaastossa, jossa…mehr

Produktbeschreibung
Surusta on kirjoitettu monta tarinaa, tämä on yksi niistä. Äidin puhetta pojalleen - olemassaolon täyttymykselle ja sen tarkoitukselle. Lapsen menetystä ei voi selittää ulkopuoliselle, ei analysoida, ei työstää pois. Kuin maahan iskeytyvä meteoriitti, joka tuhoaa hetkessä kaiken elämän. Elämän, josta on luovuttava, mutta jota kuitenkin on pakko jatkaa. Maailmassa, joka on muuttunut vieraaksi. Tankamuotoiset runot syntyivät aikana, kun kaikesta oli kulunut jo muutama vuosi; herkeämätön sisäinen kipu etsi ulospääsyä, kanavaa. Runojen alkulähde on jossakin kahden maailman välimaastossa, jossa saattoi aistia läsnäolon, sanoa kaiken, mikä jäi sanomatta, viettää hetki yhdessä, olla jopa onnellinenkin, irrallaan kaikesta. Kuulla ja tulla kuulluksi ilman sanoja. Tämä kirja ei ole pelkästään kanava surulle, vaan myös nöyrä kunnianosoitus elämän suuruudelle ja moninaisuudelle. Katri Schwarz 2017
Hinweis: Dieser Artikel kann nur an eine deutsche Lieferadresse ausgeliefert werden.
Autorenporträt
Katri Schwarz, syntynyt Porissa 1956, kirjeenvaihtajan tutkinto Vaasan Kauppakorkeakoulusta 1979 ja muutto Ruotsiin samana vuonna. Seuraavana vuonna muutto Saksaan, jossa asunut vv. 1980-2010. Työskennellyt kansainvälisissä yhtiöissä hallintotehtävissä. Ainoa lapseni Patrik syntyi 1987. Menetin hänet auto-onnettomuudessa 2009, jonka jälkeen luovuin kaikesta ja palasin Suomeen tyhjin käsin seuraavana vuonna 2010. Elämäni ja kaikkeni jäi Cottan hautausmaalle Dresdeniin. Kielet ja kirjoittaminen ovat aina olleet suuri rakkauteni - siksi suurimman mahdollisen menetyksen työstäminen kirjoittamalla on minulle ainoa polku, jota kulkea.