Sonja, sodan varjossa varttunut - Salonen, Kaija
20,99 €
inkl. MwSt.

Versandfertig in über 4 Wochen
  • Gebundenes Buch

Sonja katsahti potilashuoneen peiliin. Vuosia oli takana paljon, eivätkä ne karttuessaan olleet kasvoja kaunistaneet. Mihin koko hälyinen elämä oli hävinnyt? Äskenhän oli lapsuus, kesät täynnä auringon kimallusta ja talvet huoletonta kelkkamäessä pelmuamista. Tuli sota ja katkaisi lapsuuden. Mikään ei palannut enää ennalleen. Sodan talvet olivat pitkiä ja ikäviä, mutta koulun alettua sai oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Koulussa oli hienoja tähtihetkiä, ja oli pahoja päiviä, jolloin polvet tärisivät ja korvissa kaikui lällätys: Sonja ponja, rupikonnä Se aika on nyt kaukana, hän istuu isänsä…mehr

Andere Kunden interessierten sich auch für
Produktbeschreibung
Sonja katsahti potilashuoneen peiliin. Vuosia oli takana paljon, eivätkä ne karttuessaan olleet kasvoja kaunistaneet. Mihin koko hälyinen elämä oli hävinnyt? Äskenhän oli lapsuus, kesät täynnä auringon kimallusta ja talvet huoletonta kelkkamäessä pelmuamista. Tuli sota ja katkaisi lapsuuden. Mikään ei palannut enää ennalleen. Sodan talvet olivat pitkiä ja ikäviä, mutta koulun alettua sai oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Koulussa oli hienoja tähtihetkiä, ja oli pahoja päiviä, jolloin polvet tärisivät ja korvissa kaikui lällätys: Sonja ponja, rupikonnä Se aika on nyt kaukana, hän istuu isänsä vuoteen vieressä kuunnellen isän raskaita hengenvetoja. Isä makaa siniraitaisen peiton alla, happiletkut sieraimissaan ja tulee tuskin aamua näkemään. Isä on jättämässä hänet, jälleen kerran. Aikaisemmista lähdöistä hän muistaa varsinkin sotaan lähdön ja erään ankean, huhtikuisen aamun. Miksi sekin taas tunkee mieleen? Hän ei halua verestää katkeruuttaan, hän on täällä saattamassa isäänsä viimeiselle rajalle. Silmiin kuitenkin tulvii väkisin kuvia, joissa isä astelee alas kotimäkeä pyöräänsä taluttaen, vanerikapsäkki pyörän tarakalla. Isä hävisi hänen näköpiiristään vuosiksi. Äiti sairastui ja lukkiutui mykkyyteensä. Toinen katosi ja toinen vaikeni. Hänen elämäänsä oli eksynyt ihmisiä, jotka viillettyään häneen jälkensä katosivat kuin tuhka tuuleen. Niin teki lampaansilmäinenkin. Kirkashampaisesta puhumatta. Tänään hänen ei pidä ajatella heitä. Tänään tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on oma perhe murheineen ja ilonaiheineen. Isän hengitys hidastuu ja katkeilee välillä. Hän tuntee jälleen olevansa sama pitkälettinen tyttö, joka lapsuutensa kalliolla huutaa: Isä, älä jätä minua!
Autorenporträt
"Sonja, sodan varjossa varttunut¿ perustuu osittain kirjailijan omakohtaisiin lapsuudenkokemuksiin. Romaanissa käsitellään erityisesti ristiriitaista isäsuhdetta, mutta päähenkilön myöhemmät vaiheet ovat pääsiassa fiktiota. Kaija Salonen on syntynyt Askolassa, mutta elänyt lähes puolet elämästään Porvoossa, jossa työskenteli pitkään vanhustyössä kaupungin kotihoidossa. Askolaan paluu tuli ajankohtaiseksi eläkepäivien koittaessa. Kirjojen maailma on kiehtonut Kaija Salosta lapsuudesta asti. Ensimmäiset runonsa hän muistaa kirjoittaneensa yhdeksänvuotiaana. Perheen perustamisvaiheessa ja lasten synnyttyä kirjoittaminen jäi taka-alalle, kunnes taas keski-iän kriisi pakotti tarttumaan kynään. Harrastus valtasi elämästä ison osan Salosen havaittua, että luovaa kirjoittamista voi tavoitteellisesti opiskella. Kynä vaihtui manuaaliseen kirjoituskoneeseen, sitten sähkökirjoituskoneeseen. Yhdeksänkymmenluvun alussa tuli aika opetella käyttämään tietokonetta. Innostus kasvoi tekstien käydessä kaupaksi. Niitä tilattiin jopa lisää. Kolmiokirjan lehdissä ilmestyi vuosien mittaan kolmatta sataa novellia, jatkokertomuksia, viihdepokkareita ja pakinoita. Kaija Salosen ensimmäinen romaani ¿ Pilviä pihan yllä¿ lunastettiin Kirjapajan romaanikilpailussa ja ilmestyi v.1983. Seuraavaksi ilmestyi ¿ Sirja, naiskohtalö v.1991, sekä ¿ Lasilinnun lentö v. 2001, Myllylahden kustantamana. Ensimmäinen runokirja ¿ Kalliokouruissa pisarablues¿ ilmestyi 2008. Seuraavana ¿ Vanhuuden huoneissa hiljaisuus¿ ilm. v. 2017. Toistaiseksi viimeisin ¿ Auringonlaskun aikaan¿ ilmestyi v. 2019. Kaija Salonen on ollut mukana lukuisissa antologioissa ja osallistunut runokilpailuihin, joissa on tullut myös menestystä. Mainittakoon toinen sija valtakunnallisessa Runomaratonkilpailussa v 1990 ja kunniamaininta v. 1992. Kaija Salonen kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, jolla vielä on muistikuvia sota-ajalta. Ikävuosista huolimatta päässä on yhä vipinää, eivätkä sormet malta olla näppäimillä liikehtimättä.