19,99 €
inkl. MwSt.

Versandfertig in über 4 Wochen
  • Gebundenes Buch

Seppo Hämäläinen on syntynyt 1949 Laihialla ja asuu nykyisin Keravalla. Hän on julkaissut aiemmin neljä kirjaa. Sukutrilogian ja liike-elämää kuvaavan kirjan nimeltä Vetelä yritys. Astetta syvemmälle taiteilijan sieluun... Juhán Maasalo, nuori ja lupaava taidemaalari, kulkee kohti tähtiä käsissään vain palava liekki, joka on hiipumassa. Hänen suuri haaveensa on luoda uudenlaisia naiskuvia, jotka eivät vain ihaile silmää, vaan koskettavat syvemmälle sieluun; paljastaa naiseuden voiman. ¿Tie tähtiin" on tarina rohkeudesta, intohimosta ja taiteellisesta etsinnästä. Se on kutsu seikkailuun, joka…mehr

Produktbeschreibung
Seppo Hämäläinen on syntynyt 1949 Laihialla ja asuu nykyisin Keravalla. Hän on julkaissut aiemmin neljä kirjaa. Sukutrilogian ja liike-elämää kuvaavan kirjan nimeltä Vetelä yritys. Astetta syvemmälle taiteilijan sieluun... Juhán Maasalo, nuori ja lupaava taidemaalari, kulkee kohti tähtiä käsissään vain palava liekki, joka on hiipumassa. Hänen suuri haaveensa on luoda uudenlaisia naiskuvia, jotka eivät vain ihaile silmää, vaan koskettavat syvemmälle sieluun; paljastaa naiseuden voiman. ¿Tie tähtiin" on tarina rohkeudesta, intohimosta ja taiteellisesta etsinnästä. Se on kutsu seikkailuun, joka avaa oven taiteilijan sielun syvyyksiin ja johdattaa lukijan unelmien ja luovuuden valtakuntaan.
Autorenporträt
Olen syntynyt Laihialla, nuukuuden pitäjässä, Etelä-Pohjanmaalla. Isäni oli karjalainen ja äitini pohjalainen. Isäni rakensi tyypillisen sodanjälkeisen rintamamiestalon perheelleen Laihian omakotialueelle. Siinä ehdin asua kaksikymmentä vuotta. Ympäristössä asui samanlaisia perheitä, samanlaisissa taloissa. Ihmiset olivat kuitenkin erilaisia. Koulun ja myöhemmin kunnan kirjasto tulivat tutuiksi lukemisharrastuksen myötä. Opiskelujen jälkeen oli edessä muutto etelään työn perään. Kirjailijaa ei minusta tullut, silti vähittäiskaupan johtotehtävät edellyttivät erilaisen kirjallisen ilmaisun oppimista. Jonkun kerran aloittelin novellien kirjoittamisista mutta ne eivät päässeet edes pöytälaatikkoon. Kirjoittamisen tarvetta purin paikallislehden kolumneissa. Vasta eläköidyttyäni sain ajatuksen kirjoittaa romaanin. Aiheen sain luettuani edesmenneen enoni lehtijutun hänen isoisästään, koulumestari Matti Rannasta. Heti alussa päätin, että kirjasta pitää tulla fiktio. Siihen meni runsas kaksivuotta ja paljon käyntejä Kansalliskirjastossa tutkimassa historiallisia tapahtumia ja taustoja. Se opetti itsellekin paljon lisää Suomen lähihistoriasta. Elin vahvasti Matin tarinaa ja elämää 1900-luvun vaihteen melkeissä. Romaanin saaminen valmiiksi oli hieno tunne. Kokemus on ollut kaiken vaivan arvoinen!