14,99 €
inkl. MwSt.

Versandfertig in 1-2 Wochen
  • Broschiertes Buch

K. H. Wiik kirjoitti teoksensa KOVAN KOKEMUKSEN OPETUKSIA (1918) keväällä ja kesällä 1918 piilotellessaan sisällissotaa seuranneen valkoisen Suomen hallinnolta. Teos julkaistiin jouluksi, ja siitä otettiin pian uusia painoksia; nyt ilmestyvä faksimile on 1919 ilmestyneestä 3. painoksesta (Kansanvalta, Helsinki). Aseellista vallanottoa viimeiseen asti vastustaneen tekijän arvio sodasta on ruhjovaa laatua. Äänilaji muistuttaa paikoin oikeistossa kuultua tuomiopasuunaa. Hän syyttää ennen kaikkea punaisten johtoa, ei esimerkiksi itseään. Sosialistina ja työväenasian uskollisena palvelijana Wiik…mehr

Produktbeschreibung
K. H. Wiik kirjoitti teoksensa KOVAN KOKEMUKSEN OPETUKSIA (1918) keväällä ja kesällä 1918 piilotellessaan sisällissotaa seuranneen valkoisen Suomen hallinnolta. Teos julkaistiin jouluksi, ja siitä otettiin pian uusia painoksia; nyt ilmestyvä faksimile on 1919 ilmestyneestä 3. painoksesta (Kansanvalta, Helsinki). Aseellista vallanottoa viimeiseen asti vastustaneen tekijän arvio sodasta on ruhjovaa laatua. Äänilaji muistuttaa paikoin oikeistossa kuultua tuomiopasuunaa. Hän syyttää ennen kaikkea punaisten johtoa, ei esimerkiksi itseään. Sosialistina ja työväenasian uskollisena palvelijana Wiik kuitenkin ymmärtää tapausten kulkua ja eri puolten näkökantoja. Kuten Erkki Tuomioja toteaa Wiik-elämäkerrassaan (Tammi 1982), KOVAN KOKEMUKSEN OPETUKSIA korostaa "työväenliikettä kulttuurikysymyksenä ja valistustyötä". Se henkii Tuomiojan sanoin "fatalistista tunnelmaa", mutta yltää pystyvään tulevaisuuden rakenteluun "aikaisempaa selvemmin reformistisella tiellä". Kirja on tiivis pakkaus kiihkeää ajanhenkeä ja tärkeä ajatusrupeama yhdeltä lahjakkaimmista suomalaisista vasemmistopoliitikoista.
Hinweis: Dieser Artikel kann nur an eine deutsche Lieferadresse ausgeliefert werden.
Autorenporträt
K. H. Wiik (1883--1946) aloitti julkisen uransa lehtimiehenä ARBETAREN- ja FOLKTRIBUNEN-toimitteissa. Hän nousi SDP.n listoilta eduskuntaan 1911. Kielitaitoisena ja kansainvälisenä älykkönä Wiik kohosi vähin erin keskeiseen asemaan suomalaisessa työväenliikkeessä varsinkin sen ulkosuhteita edistävänä hahmona. Hänen alkuun kansallismieliseksi ja yleisdemokraattiseksi tyypiteltävissä oleva poliittinen näkemyksensä radikalisoitui, mutta hän ei katsonut Suomessa olevan mahdollisuuksia onnistuneelle vallankumoukselle. Wiik vastusti ryhtymistä aseelliseen kumoukseen ja sotaan. Hän erosi päättävistä elimistä ja toimi sisällissodan aikana kansanvaltuuskunnan ulkoasiaintoimituskunnan palkattomana ja päätösvallattomana kääntäjä-sihteerinä. Wiik vietti Helsingissä ja Kirkkonummella lähes vuoden huhtikuusta 1918 aina maaliskuuhun 1919, jolloin hän ilmoittautui Helsingin poliisille "estääkseen muita joutumasta ikävyyksiin". Rauhanmiehenä hänet vaputettiin parissa viikossa. Wiik pääsi jälleen eduskuntaan 20-, 30- ja 40-luvuilla. Hän jätti 1940 SDP:n eduskuntaryhmän ja oli mukana perustamassa SKDL-puoluetta. Erkki Tuomiojan K. H. WIIK. PUOLUESIHTEERI JA OPPOSITIOSOSIALISTI 1--2 (Tammi, Helsinki 1979--1982) on edelleen ohittamaton lähde Wiikin ajattelua ja uraa puntaroitaessa.