Laila M. R. Hietamies

Jossakin käy vanha jääkaappi (eBook, ePUB)

Redaktion: Vuento, Mari

• Format: ePub

Produktbeschreibung

Laila Hietamies on lappeenrantalainen runoilija ja kuvantekijä. Jossakin käy vanha jääkaappi on hänen neljäs koko- elmansa. Tammikuun vihreät niityt (2014) ja Kaupan kupeessa viluiset varikset(2019) on julkaistu nimimerkillä Sara Sand, Naapuri soittaa haravaa (2022) nimellä Laila M.R. Hietamies. Hietamies maalailee sanoilla ja kirjoittaa runoja kaikille aisteille. "Talvella maa on kuorrutettu jäätyneellä vedellä Lumi on suuri illuusio jonka päällä voi mukavasti hiihtää"

---

Dieser Download kann aus rechtlichen Gründen nur mit Rechnungsadresse in A, B, BG, CY, CZ, D, DK, EW, E, FIN, F, GR, H, IRL, I, LT, L, LR, M, NL, PL, P, R, S, SLO, SK ausgeliefert werden.

Produktdetails

• Verlag: BoD - Books on Demand
• Seitenzahl: 78
• Erscheinungstermin: 29. Januar 2024
• Finnisch
• ISBN-13: 9789528081432
• Artikelnr.: 69866401

Autorenporträt

Olen 67-vuotias lappeenrantalainen. 60 vuotta täytettyäni tein kaksi runokirjaa omakustanteena. Ensimmäinen on nimeltään "Tammikuun vihreät niityt" ja toinen "Kaupan kupeessa viluiset varikset". Olen käyttänyt salanimeä Sara Sand, sillä oikea nimeni on sattumoisin Laila Hietamies. Huomasin tässä äskettäin, että Sara Sand- niminen ruotsalainen kirjailija on ollut olemassa, joten aloin kirjoittaa omalla nimelläni kuitenkin lisäten toisten nimieni alkukirjaimet. Aloin kirjoittaa runoja kesällä 1975 ja lähetin aikamoisen nivaskan Nuoren Voiman liiton kilpailuun. En päässyt palkintosijoille, mutta sain kunniamaininnan. Siihen nähden, että ne olivat ensimmäisiäni, lopputulos ei ollut hassumpi. Jokin ovi minussa kuitenkin meni lukkoon, enkä pystynyt vuosiin kirjoittamaan, en ainakaan runoja. Vasta 1980-luvulla niitä alkoi taas ilmaantua. Monet runoni ovat olleet akvarelleja sanoilla ja useinkin saaneet innoituksensa luonnonilmiöistä. :-) Niihin on hiljalleen tullut enemmän ihmistä, luontoa unohtamatta. Joissakin olen päästänyt huumorinkukkani todella kukkimaan. Ensimmäisessä kirjassa on varsinainen arkiruno: "Tänään en juo saappaasta samppanjaa, maistelen elämän makaronilaatikkoa. Iltalehdessä on juttu Nykäsen viime toilauksista, lähikaupassa jauheliha tarjouksessa." Runoni vetoavat kaikkiin aisteihin ja joku on nähnyt niissä myös elokuvallisuutta, mikä ei ole ihme, sillä teen myös kuvia. Olen aina itse maalannut kansikuvat.